Aurinko lähettää säteitään pilvettömältä taivaalta ja pehmeä tuuli pyörii hiuksissa. Ilma on kostea ja lämmin kuin Afroditen syli. Askel tuntuu kevyeltä ja ihmisetkin tuntuvat hymyilevän vain sinulle. Voisiko tämä olla unta vai oletko sittenkin maanpäälisessä paratiisissa? Äkkiä ilman täyttää Hiljaisen Raimon selkäpiitä raastava karjahdus. Ei, tämä ei ole unta, suomalaiset viihdytysjoukot ovat vain saapuneet saarelle. Mutta oikeesti, lomat on taas lomailtu ja harmaa arki kohta edessä. Tosin hienojen uusien muistojen kera arkikin saa välillä kultareunukset. Aina Rodokselta lähtiessä tuntuu kuin sydämestä jäisi pala tuolle saarelle. Silmäkulma kostuu ja pala nousee kurkkuun. 11 seuraavan kuukauden aikana sydän kuitenkin korjaantuu ennalleen, ollen taas seuraavan matkan lähestyessä pakahtumaisillaan kuin tietäen, että kohta sitä taas koetellaan kaikkien vanhojen ystävien syleilyssä. Loppukaneettina lausuisinkin ystäväni Sampon sanoin - Päiväni oli hyvä, yö saa tulla.
ps. Rodosperäisiin sydänkipuihin on saatavana lääkettä matkalaukusta tai hyvinvarustetuista alkoholiliikkeistä. Se tunnetaan kauppanimellä Ouzo ja sitä tulee nauttia säännöllisin väliajoin vuoden ympäri. Lisää tarinaa löytyy, kun menet linkit-sivulta mun blogiini.
(isonna kuva napsauttamalla sitä)
Ps. Mainittakoon vielä, että ison osan kuvista on toimittanut ystäväni Jouni.
Uusimmat kommentit
20.08 | 08:54
Raimolle henkselit tiedossa ensi kesäksi. Mies tanssii niin että sortsit vaaras...
12.08 | 13:24
Huipputeksti ja hienot kuvat-jälleen kerran! Sana hallussa sinulla,Jusa,edelle...
05.08 | 19:53
Kiitoksia taas hyvästä tarinasta ,jos ens kesänä nähtäisiin.
28.07 | 12:23
Kiitos, Jusa, tämän vuoden 2022 matkaseurastasi! Kiitos synttärijuhlistasi, ...