Mutta juu,No niin. Tämän kesän Rodosmatkani alkoikin epälupaavasti. Olin nimittäin Lahen matkakeskuksessa
aamulla puoli neljän aikaan odottamassa V.Alamäen bussia, joka veisi minut lentokentälle. Bussi
tulikin siihen. Kuski availi laukkutilan luukkuja ja työnsin laukkuni linjuriin. Sitten kiipesin
bussiin ja asetuin istumaan valitsemalleni paikalle. Kuljettaja olikin hieman epäluuloinen ja
tulikin kysymään, että "minnekkä olen menossa?" Vastasin tietysti, "lentokentälle." Kuljettaja
siihen, että "tämä bussi menee kylläkin Rovaniemelle. Se meidän toinen bussi tulee 2 minuutin
päästä tuohon viereen ja se menee lentokentälle." No eikun penkomaan laukkua ulos bussista ja
siirtymään oikeaan bussiin. Olin kyllä tuohon mennessä jo nauttinut hieman keskivahvaa mallasjuomaa,
eli silläkin saattoi olla osuutta bussin valinnassa.
Tämän jälkeen matka jatkuikin sujuvasti aina Rodokselle asti. Mainittakoon tässä vielä, että
olin varannut lentokoneesta etukäteen paikan 3D. Siis aivan edestä ja käytävän vierestä. Siitä
on nimittäin helppo sujahtaa vessaan ja drinkkiä halutessa voi sen pyytää suoraan Lentokoneen
"keittiöstä", eikä tarvitse odotella viinakärryä, eikä tunkeilla koneen perältä etuosaan paukkua
hakemaan.
Tulopäivästä Rodokselle en oikein muista paljoakaan valvotun yön takia, kun olin hieman väsynyt,
mutta hotellihuoneen pöydällä oli jo kuitenkin seuraavana aamuna kotiinviemiset, eli tuliaiset.
Kahviouzo pullo ja 2 putelia Caramellan Jorgoksen oliiviöljyä. Eli ainakin olin käynyt Caramellassa.
Ensimmäinen viikko meni siinä ihan sillä tavoin, kun rantalomakohteessa kuuluukin mennä, eli
rantaa ja ravintolaa vuoronperään. Odottelin samalla tulevaa lauantaita, koska silloin oli Raimon
määrä saapua saarelle. Raimon hotellissa häntä odotellessani sitten määräpäivänä, loihe lausumaan
Athena hotellin baarimikko: "Raimondo tulee, katastrof!" No, ehkä hän vähän liioitteli.
Kuitenkin, mennäänpä hieman taaemmaksi aikataulussa. Olin siis saapunut hotelliini Rivieriaan
ja saanut kamppeeni huoneeseeni. Huoneeni oli kattohuoneisto, eli penthouse, niinkuin ylemmässä
keskiluokassa tavataan sanoa. Siinä meni 4 päivää, ennenkuin hoksasin katsoa verhojen välistä,
että minnepäin se minun parveke näyttää. Oli nimittäin sitä tervetuliais tilaisuutta siinä
useampana päivänä sen verran ja synttärit myös, ettei niitä parvekkeen suuntia ehtinyt liiemmin
tarkastella. Kaupunkiin päin mun parveke kuitenkin oli.
Yhden kerran pesin shortsejani hotellihuoneen lavuaarissa ja laitoin ne kuivumaan parvekkeelle.
No eikös mitä, pulut paskansivat mun housuille. No, eikuin uudestaan sitten pesuun lavuaariin.
Paikallisia tuttujakin vilahteli liikenteessä. Kun joku tuli skootterilla vastaan, niin kovaan
ääneen kailottivat nimeäni naurun virne kasvoilla. Autolla liikkuvat tööttäsivät ratin takaa.
Kyllähän noita paikallisia tuttuja on kertynyt vuosien varrella ja siksi onkin aina niin kiva
palata Rodokselle uudestaan, kun tietää, että vastaanotto on mukava. Niin kreikkalaisten, kuin
suomalaistenkin tuttujen taholta.
Tapahtumia matkalla oli sopivasti. Ei liikaa, ettei tuntuisi liian kiireelliseltä, mutta
jotain kumminkin, jota saattoi mielenkiinnolla odottaa tapahtuvaksi. Yksi tapahtuma oli tietenkin
jo perinteeksi muodostunut Raimon isännöimä Mölkkykilpailu 100.n palmun aukiolla. Voittajaksi
selviytyi tällä kertaa Mika erittäin hienolla ja tarkalla viimeisellä heitollaan. Yksi tapahtuma
oli laivaretki saaren itäisellä rannikolla. Mukana olivat pariskunnat Varkaudesta ja Torniosta.
Eli Mimmi ja Ville sekä Helena ja Jouni. Ja minä. Laiva kierteli poukamasta toiseen ja päästi
välillä ihmiset uimaan. Ruoka ja muutamat juomat kuuluivat hintaan. Tapahtumina voidaan mielestäni
myös pitää kahta eri vierailua Sticky Fingers rock-klubille. Live bändin soittaessa kaikkien
tuntemia klassikkobiisejä, saimme vielä ilmaisia shotteja baarimikolta jokaiselle. Sticky Fingersissä
vierailu saa kyllä aina jalan vipattamaan ja pään humisemaan.
Koska kuvat kertovat enemmän, jatkan tästä kuvasarjalla ja niihin liittyvillä kommenteilla.

Tässä näemme Raimon sandaalit.  Ne ovat tuliaisina saatu Norjalaisesta kalankäsittelylaitoksesta perkuu osastolta. Suomustettuna tuollaisten lahnojen hinta ylittää käsityskyvyn. Mutta näitä ei tarvitse lankata.

Possujunakyyti on oivallinen keino aiheuttaa epäjärjestystä ja närää kaikkialla siellä, missä juna kulkeekin. Tämä on sallittua, kunhan muistaa asettua viimeiseen, eli ravintolavaunuun. Tässä ravintolavaunussa ei ole tarjoilua, joten omat juomat mukaan.

Tosin jouduimme odottelemaan possujunaa 2 tuntia, koska kuskimme oli kotona nukkumassa siestalla. Vaikka samapa tuo, missä sitä istuskelee, kun on hyvää seuraa ja kaljakioski vieressä.

Vieläkin odotellaan possujunaa. Ympärilläni odottelemassa mainiot ystäväni Tumppi ja Veera.

Raimolla kun on tämä synnynnäinen ongelma, että hän ei osaa poistua, kun käsketään. Etenkin Rodoksella asiaa vaikeuttaa vielä kielimuuri. Siksipä Valentina joutui eräänä päivänä ottamaan pesäpallomailan näköisen kielenkääntäjän avuksi Raimoa häätäessä. Kuvassa tilanne on näytelty uudestaan aikaisemman tapahtuman pohjalta. Raimo ei tosin näyttele tässä alkoholia nauttinutta, vaan metodinäyttelijä kun on, vetäisi uudet hönöt.

Täällä tuli piipahdettua tällä lomalla parikin kertaa kuuntelemassa rokkibändiä. Minun seurueelle toki molemmilla kerroilla tarjoiltiin myös ylimääräiset shotit.

Kylläpäs näitä Raimon kuvia nyt riittää.Tässä hän esittää laulajaa Demis baarissa. Takakeno on aika vahvassa astekulmassa, mutta tämä on tyypillinen asento hänellä. Lintubongarin asento.

Kylläpäs on ilmestynyt Rivieran altaalle ohjeita ja kieltoja. Ohje numero 13 on tietysti aivan tarpeeton ja lisätty tauluun varmaankin vain ihmisten huvittamiseksi.

Kun menee ajoissa rantatontille, saa ihan vapaasti valita röhnöttelypaikan ilman tungosta.

Pissaaminen sähkömuuntajakopin seinään on nykyään kielletty. Ennen ei ollut.

Näkymä Rivieran penthouse huoneestani. Kyllähän se meri näkyy.

Tämän kesän mölkkyfestivaalien voittaja Mika esittelee pokaaliansa kaikelle kansalle.

Eräänä iltana palatessani kaupungilta, valtasi minut suuri nälkä. Päätin, että Anan pitzzeria, joka on auki 24/7, saa vastata tähän outoon tunteeseen sisälläni. Kerroin sitten toivomukseni pitzzanpaistajalle. Tee mulle niin iso pizza, kuin sun uuniis mahtuu. Lopulta sain tällaisen lestadiolaisten perhepizzan. Ja kaupantekijäisiksi 1,5 litran cocispullo. Laitoin tohon laatikkoon ton tikkuaskin symboloimaan pizzan kokoa.

Kreikassa myydään tällaisia 40 savukkeen askeja. Ongelmana vaan on, että askille joutuu palkkaamaan oman kantajan, kun se ei mahdu rintataskuun.