Jari esittää tunnelmallista itkuvirttä M.A.Nummisen äänellä ja Sofia toivoisi hänen jo lopettelevan Albatross baarissa.Etualalla oleva rouva on jo maksanut juomansa.

Tilannekuva mölkkykisoista. Raimo kehoittaa osanottajia juomaan lisää, että tarvittava promilleraja täyttyisi, joka on osallistumisen ehtona.

Jari on saapunut tontille ja osoittaa maahan. "Hei katsokaa kaikki! Tossa on pyöreä kivi!" Ymmärtäväisesti me muut myötäilimme hänen huomiotaan.

Aamunavaus palmuaukiolla. Olin juuri hakenut Anthonyn hetelmä autosta hetelmäistä juomaa Absolutvotkalla laimennettuna.

Elvis is allmost left the building.

Ei se poistunutkaan. Vauhti on taas päällä.

Aurinko, meri-ilmasto ja kalkkipitoinen vesi saa kynnet ja hiukset kasvamaan. Jotenkin mulla se yleensä vaikuttaa enemmän noihin kulmakarvoihin.

Kissaihmisenä Hannele olis niin kovasti halunnu viedä yhden kissinpoikasen kotiin.

Mutta Hannelen tytär Jaana olis halunnu ottaa kaks! Kuinkahan tässä näin kävi?

Raimo ja Jouni siinä ihmettelevät, että mikäs hiton palikka se tuossa on, joka tippui täältä mölkkypussista? Selvitän tuossa taustalla, että se on se pyykkilauta, jota käytetään pelipaitojen pesemiseen. Osuinkohan oikeaan?

Mölkkypelin jälkeen on voittajien helppo hymyillä. Älkää kysykö minulta kuka voitti. Olin sen verran hönössä.

Jouni lähettää aurinkoiset terveisensä Alban asiakkaille, mutta ei tule mukaan, koska on absolutisti. Albassa kun ei myydä Absolut votkaa.

Tässä on meneillään Suomen Tangomarkkinoiden finaalin valvojaiset. Vai voisiko sanoa nukkujaiset. Kovaa porukkaa tämä, kun unissaankin on täys meno päällä.

Ilmeisesti olemme tulossa, emmekä menossa tontilta, koska järjestysmiehenä kannan roskapussia. Karmea määrä tölkkejä, vaikka vain hivenen istuimme rannalla!

Riviera Health Clubin jäseniä. Herrat juuri ja juuri ehtivät yhteiskuvaan, koska heillä oli samaan aikaan käden koukistajalihaksen harjoitukset kesken.

Ilta-auringon paisteessa sain päästää ilmoille pienen ooppera-aarian Rivieran altaalla. Ihan hiljaa vaan, ettei kukaan kuule.

Lääketieteellinen ihme. Samanmunaiset kaksoset!

Tässä olen vahvistamassa paikkaani Kreikan iskelmätaivaalla. Huomatkaa ammattimainen Eino Grön ote mikrofonin rungosta.

Tässä Lauran Äiti ja minä todistamme Lauran voittaneen Rodoksen Kultakurkku kilpailun Demiksessä. Olen hieman kateellinen. Miksi minä en aikoinaan saanut myös tuollaista tiaaraa päähäni?

Autoretkellä, tässä kohtaa seitsemän lähteen maastojuoksu osuuden jälkeen. Juuri ennen maastoesteitä olimme suorittaneet vesijumppa osuuden pimeässä tunnelissa. Mukana myös Nousiaisen perhe veljeksineen.

Jouni K. ja Jari K. ovat valitettavasti tontille mennessään erehtyneet maksulliselle rantapetialueelle. Tottumattomille ja vähän saarella käyneille tämä annettakoon anteeksi.

Liisikin on löytänyt Caramella baarista oman rakkaan. Noniin, kuvaus on ohi. Kissi sivuun ja muki käteen!

Ole varovainen, jos ilmoitat viettäväsi synttäreitä Rodoksella. Slapstick huumori voi silloin kohdata sinua. Voi Jarmo parkaa...

Terve vaan kaikki Rodoksenkävijät, sinne tulevaisuudessa tulevat ja minuun jo kyllästyneet. Kyllästyneille voin ilmoittaa, että Kossilla olis vielä parille
pakolaiselle paikkoja. Urheilukentällä. No tämä oli vain maailmanpolitiikkaa, eikä se meitä Rodoksella kävijöitä koske. Rodoksellakin kävi joku suomalaisen iltapäivälehden toimittaja hakemassa sensaatiouutista siitä, että nyt heinäkuussa loppuu ruoka siellä kaupoissa ja varmaan pitäisi jotain avustuskampanjaa järjestää sinne meille. Keskusteltuani haastatellun kauppiaan kanssa, hän totesi, että joo, Geisha ja Fatzerina suklaapatukat on loppu, kaikkea muuta on kyllä hyllyt pullollaan. Voi kauheata, kuinka nyt saan suupieleni tuhrattua suklaalla, kun ei ole millä mällätä. No vitsi vitsinä, vaikka housuihini pissaisin. Kyllä sille joku naurais.  Anteeksi tämä hieman negatiivinen aloitukseni, mutta sillekin on syynsä. Omahan oli vikani. Nimittäin Vantaan lentokentällä Rodokselle lähtiessäni jäi passini siihen muovilaariin, missä läpivalaistaan käsimatkatavarat. Passi löytyi heti, mutta eivät sitten voineet juosta perään tai kuuluttaa, että tulkaapas Herra Hurma hakemaan passinne täältä
infotiskiltä. Mitään kuulutuksia kun ei enään tehdä. Ennenvanhaan kuulutettiin minulle, että "viimeinen kuulutus matkustajalle MR Hurma, tulkaa portille 24."
Niin vaan sitä aina ehdittiin koneeseen. Tänä päivänä olet aivan oman onnesi nojassa. Vasta Rodoksella hotelliin kirjautumisen yhteydessä huomasin, ettei mulla mitään passia ole. Sain kuitenkin huoneeni käyttämällä vastustamatonta karriääriäni ja sysäsin huolet huomiseen. Tai ylihuomiseen. Kyllä ne huolet hoituu siinä sitten muun krapulan seassa. Asiasta iloisempiin. Alkupäivät menivät siinä tutustumalla ympäristöön. Älkää nyt ymmärtäkö väärin. En ole 28 vuonna unohtanut kaikkea kokemaani, vaan tarkastan sen mikä on muuttunut. Rivieran Janniksella oli viikset. Tarkastettu. Demis on paikallaan. Tarkastettu. Anthony on sinisellä hetelmä autollaan Ellin rannassa jo klo. 7 aikaan. Tarkastettu. Palace hotellin henkilökunta ei päästä minua vieläkään allasbaariin. Tarkastettu. On hyvä olla, kun asiat on selvänä. Aamuni alkoi yleensä 7.15. Aamiainen alkaa silloin. Lähes poikkeuksetta tuohon aikaan olin jo kahmimassa pekonia ja paistettuja kananmunia lautasilleni. Nam. Jostain syystä usein aamuisin oli paikalla myös 2 hotellissa asuvaa norjalaistyttöä. He aina puhuivat joistain pojista, joita olivat tavanneet edellispäivänä, mutta ilakoivat näistä asioista hyvin suureen ääneen. Hämmästelin usein hotellissani asuvien norjalaisten äänenkäyttöä. Ehkä kalanperkaustehtailla on niin suuri koneiden meteli, että he ovat vain tottuneet huutamaan toisilleen. Asuinkerroksessani asui näitä lähes kuuroja norjalaisia ja useana yönä ihmettelin sitä, että heidän pitää huutaa asiat toisilleen. Ymmärrän, että 03.00 aamuyöllä joku soitin soi täysillä ja heidän pitää huutaa äänen yli, että saavat
asiansa toimitettua. Mutta en ymmärrä, että kun heille sanoo, että nyt musiikki seis, he sammuttavat laitteen, mutta huuto jää. Huomautin kerran aamiaisella mekkaloivalle tyttöparille heidän volyymistaan. Vastauksena oli jotain ikkeblaa önska jyyrde öyfindeskjord lofootit. Ei tullut selvää tästäkään asiasta. Tosin näillä helmenkalastajilla oli vain viikon loma, joten sain taas sammua rauhassa. Muuten norskeista on minulla hyvä mielikuva ja tuttavuussuhdekin. Eräs erittäin lihava norski kävi aikoinaan Jorgon baarissa aina paukuilla ja tutustuin häneen. Kerran hän rikkoi erään Caramellan tuolinkin vain istumalla siihen. Viime kesänä en ollut tuntea häntä, kun hän tuli moikkaamaan. Aivan sopusuhtainen ja läskit tiessään. Hänelle oli tehty joku laihtumisleikkaus ja hän oli kuin uusi ihminen. Hänellä oli myös joku nainen mukana, ilmeisesti uuden elämän myötä. No mitä minä näistä. Tästä kesästä kun pitäisi kertoa. Tulikin mieleen. Meillä oli hotellissa sellainen norjalainen hiihtäjä tai joku
keihään- tahi kiekonheittäjän oloinen nainen. Oikea amatsoni. Valkoinen lyhyt pystytukka ja 10 sentin korkkarit sekä norjanväriset bikinit. Sellainen parimetrinen vuonojen kuningatar. Eräs tuttavamme ilmeisesti lähestyi häntä härskillä ehdotuksella ja nainen, tämä pohjoisen seireeni, nosti ystävämme tuoleineen päivineen ilmaan ja uhkasi heittää hänet altaaseen. Tuttavien kannustuksesta huolimatta tämä uhkea öljynporaaja kuitenkin laski kaverimme kuivalle maalle. Merkillepantavaa oli kuitenkin se, että minäkin huomasin, kuinka tämä amatsoni vei poikia huoneeseensa.
Ehkä pojat luulivat, minne menivät, mutta eivät tienneet mistä tulivat. Eräs hassu tapahtuma oli erään ystäväni tekohampaiden mystinen katoaminen. Koska en halua kertoa täällä mitään nimiä, kerron vain, että hän silloin tällöin esitti Rodoksella jotain hahmoa. Sekoittaakseni vielä pakkaa, kerron vain, että hän esitti joko Tapani Kansaa, Elvistä tai Meiju Suvasta. Noniin. Parin päivän oleskelunsa jälkeen tämä henkilö kertoo minulle shuhisevan ilmoituksensa. Hänen ylähampaansa ovat kadonneet. Pohdimme tietysti asiaa ja epäilimme, että hän olisi puhaltanut ne vessanpönttöön illan
päätteeksi. Pizzanpalojen ja tsatzikin myötä. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut. Pidimme tämän henkilön (Meiju Suvaksen) hotellin alakerrassa miitinkisession, ja päätimme ryhmässä perustaa ns. legopartion. Lähdimme siis kaikki (Tapani Kansan) huoneeseen etsimään mystisesti kadonneita hampaita. Käänsimme koko huoneen mullinmallin, mutta purukalustoa ei löytynyt. Vasta tämän Las Vegasissakin nimeä tehneen esiintyjän lähtiessä Suomeen, löytyivät hänen hampaansa respasta, passin välistä. Siivooja oli ne sinne varmuudeksi toimittanut. Muutamat mölkkykisatkin tuli käytyä läpi, mutta vaan ihan tarkkailijana ja pulikan palauttajana. Jotkut heittäjät kai luulivat heittävänsä kiekkoa. Niin kauas pulikka pinkoitui. Mölkkytapahtumat siis olivat palmuaukiolla siinä kaupungin päässä. Doping rajoista oltiin myös kisoissa tarkkana. Miehillä piti olla vähintään 2,5 ja naisilla 1,5 promillea ouzoa veressä, jotta
pääsi kilpailemaan. Demis-Baarin lauluilloissakin kävin useasti kakomassa kurkkuani, mutta tällä kertaa en osallistunut varsinaisiin lauluskaboihin, koska minulla on jo aiemmilta vuosiltani pari voittokuponkia. Annoin siis tällä kertaa amatöörienkin patsastella julkisuuden valokeilassa. Mitään vastoinkäymisiä tai vammautumisia ei tällä kerralla tapahtunut, ellei sitten oteta huomioon tuota passin häviämistä. Sekin hoitui sillä, että tapasin Rodoksella Suomen Kunniakonsulin, joka sitten kirjoitti minulle sellaisen paperin, mitä vilauttamalla pääsin lentokentältä Suomeen asti.
Jos muuten joskus poikkeatte päiväsaikaan Reflection baarissa ja Jaana on siinä työvuorossa, pyytäkääpä häntä tarjoilemaan teille Jusan Tehokahvia. Hän kyllä osaa takuulla tehdä sellaisen. Salaisia ainesosia en toki voi tässä paljastaa. Albatross-baarissa juonsin tietenkin parit perinteiset tietokilpailut, joista ensimmäisessä löytyi jälkitarkastuksen yhteydessä parikin voitto porukkaa. Syy oli tietenkin minun, koska
hönöpäissäni tarkastin kysymykset ensin väärin. Kumpikin joukkue sai kyllä hienot palkinnot. Vielä pitää mainita saarella ensikertaa käynyt Teemun 5-henkinen perhe. He olivat saarella ensi kertaa, mutta jälkeenpäin ymmärtäneenä heiltä saaneista ylistyssanoista, he ovat eittämättä ihastuneet Rodoksen ilmapiiriin ja ihmisiin. Mieleeni jäi mm. eräs kerta, kun Teemun kanssa kuljimme erään ravintolan ohi, jossa oli asiakkaina lauma hollantilaisia nuoria. Tietenkin heti palasimme baariin ja Teemu ilmoittautui heille tukuisan mahansa kanssa ihmispomppulinnaksi. Nuoret saivat juosta Teemun mahaa kohti ja pompata näin kuka minnekin. Tarjoilija nauroi kadulla maha kippurassa, mutta sehän kai oli tarkoituskin. Myös Teemun lauluversio Demiksessä Hurriganesin Get On kappaleesta oli ikimuistoinen. Edes itse Remu ei olisi voinut keksiä sellaista diibadaaba lyriikkaa. Valmistautukaa, tämä perhe tulee paikalle myös ensi kesänä. Eipä tässä muuta kuin katse kohti sateista ensikesää ja sehän takaa taas paljon ystäviä saarellemme vuodelle 2016. Vielä pieni varoituksen sana.Siinä entisen Acandia hotellin kohdalla, tien toisella puolella, Iroon Politehniou kadulla, Victoria ravintolasta 20 metriä etelään, pankkiautomaatin vieressä on apteekki. Välttäkää sitä paikkaa. Eräs tuttavapariskunta osti sieltä mahalääkettä ja silmätippoja. Hetken päästä he huomasivat, että lääkkeiden hinta pakettien kyljistä laskettuna oli alle 8 €, vaikka he olivat maksaneet 28€. Lisäksi mahalääke olikin unilääkettä. Kreikkalainen ystävämme lähti toisen aviopuolison kanssa selvittämään asiaa. Vasta kovan huudon ja poliisilla uhkaamisen jälkeen rahat palautettiin. Samoin lääkkeet. Tällaista. Lahti ja salpausselkä hiljenee.  (Jos et halua katsoa kuvia osion yläosassa automaattisena diasarjana, katso ne alaosasta klikkaamalla kutakin kuvaa. Kuvatekstikin tulee siten paremmin esiin.)

Jarmo Valtonen 21.09.2016 12:34

Terveisiä Porista .T: Pirjo & Jarmo, varsinkin Raimolle

| Vastaa

Uusimmat kommentit

20.08 | 08:54

Raimolle henkselit tiedossa ensi kesäksi. Mies tanssii niin että sortsit vaarassa pudota.Harri luvannut toimittaa ko tuotteen lokakuussa 2022 Tiinalle valmiiksi

12.08 | 13:24

Huipputeksti ja hienot kuvat-jälleen kerran! Sana hallussa sinulla,Jusa,edelleen ja joskus sitten elakkeella laitat koko Rodos-historiasi kirjaksi! Ens vuoteen

05.08 | 19:53

Kiitoksia taas hyvästä tarinasta ,jos ens kesänä nähtäisiin.

28.07 | 12:23

Kiitos, Jusa, tämän vuoden 2022 matkaseurastasi! Kiitos synttärijuhlistasi, joissa oli tosi mukava ja välitön tunnelma. Ensi vuoteen Rodolla jälleen! T. Rampo