Janniksen,Kreikkalaisen jumalan sivut

Hyvät Naiset ja Herrat. Tämänvuotinen tarinani Rodokselta ei ole kaunista kerrottavaa. Kaikenlaista kauheutta tapahtui, kuten, että auringon ohi kulki pilvenriekale. Olin tästä suunnattoman suivaantunut ja olin jo lähdössä valittamaan matkatoimistoon, kun aurinko taas palasi virkistämään minun hipiääni. Alkoholi oli yhtä pahaa kuin ennenkin, ellei vielä pahempaakin. Perustan tämän väitteen juomaani 20 ml:n pulloon lämmintä Underbergiä rantatontilla. Eräs ystäväni -käytettäköön hänestä peitenimeä Tarmo- tarjosi minulle tuota kauheaa sotkua. Lisäksi sorruin vielä painostuksen alla ottamaan vaimokseni elämän ala- ja ylämäessä Reflection baarin Jaanan. Kuten laulussa sanotaan: antaa mennä kun on alamäki taas. Liittomme oli värikäs, kostea ja rakkaudessaan huumaava. Valitettavasti ajauduimme eroon, mutta yhteisymmärryksessä. Ex-vaimoni puolesta täytyy sanoa, että hän teki erinomaisia frappejuomia metaxalla terästettynä ja tämän takia ajauduinkin alkoholismiin. Laskun kuntoutuksestani lähetän tietysti ex-vaimolleni. Tänä vuonna, kun Katajan Jouni ei ollut mukana sormea heristämässä, uskaltauduimme kyytiin Jounin vihaamaan koss... eikun possujunaan. Asetuimme siististi viimeiseen, eli ravintolavaunuun ja lähdimme matkaan. Huomasin jossain vaiheessa hetken maisteltuamme virvokkeita, että kohdallani oleva junan pyörä tuntui jarruiltaan ylikuumenevan. En toki ollut huonovointinen, mutta ihan turvallisuuden vuoksi yökkäsin mahastani jäähdytysnestettä pyörän ympärille. Toisen kerran kun lähdimme junan kyytiin, oli se niin hauskaa, että teimme 2 kierrosta. Molemmilla kerroilla ohittaessamme Demiksen suoran, huusimme ravintolavaunusta niinkuin olisi karhu ollut perässä. Hyvä ettei suomen karhuryhmä toimi Rodoksella. Heti toisena saarellaolo päivänä hukkasin huoneeni avaimen rantatontille. Voi pannahinen. Sain toki vara-avaimen, mutta kävin avaintani parina päivänä etsimässä tontilta. No, eihän sitä tietenkään humalassa mitään löydä. Yllättäen hyvä ystäväni Ana koputti eräänä päivänä ovelleni ja ojensi avaimen minulle. Hän oli sen löytänyt tontilla käydessään erään lyhtypylvään juurelta, johon sen oli joku ystävällinen henkilö laittanut esille. Ihmeellinen on elämä! Analle kiitos luojan näin kaikukoon, kuten myös Vaimolleen Sarille ja Pojalleen Miskalle. Amen. Tuttuun tapaan kävin myös vähän väliä ystäväni Jorgon luona Caramella baarissa. Kerran siellä käydessämme Jarin, Esan ja Tarmon kanssa, oli hanakalja vasta vaihdettu ja näin ollen lämmintä, joten saimme tyytyä Rodoslaiseen vähemmän tunnettuun, ehkä makunsa vuoksi, Magnus olueen. Nimi viittaa kuulemma johanniitta ritareihin ja tuntuu, että samoihin aikoihin se on myös pullotettu. No, on se ihan hyvää. Tuli vaan siinä mieleen, että samaisen oluen alkoholiton versio on varmaan Bärtil. Jotenkin tuli niin mellan öl mieleen. Jorgos järjesti mulle myös tapansa mukaan taas oikein mukavat synttärijuhlat. Oli seisovaa pöytää ja huojuvaa minua. Ystäviäkin oli tupa täynnä, eli meno oli mieluinen. Lahjojakin tuli, vaikka olinkin luopunut jo "synttärit" nimikkeestä ja vaihtanut sen "wallet open" tapahtumaan. Kiitos lahjoista ja erikseen kullekin paikallaolleelle. Erityiskiitos Lealle ja Jorkalle tuulettimesta. Laitan sen hyvään talteen piirongin alimman laatikon takaosaan. Hiljainen Raimo olikin tänäkesänä 3 viikkoa paikalla normaalin 2 viikon sijaan. Ja sekös paikallisia sekä turisteja nauratti. He kun olivat varanneet diapameja vain 2 viikon varalle. Hiljaisena toiveena Blondi ja Reiska yrittivätkin kutsua Raimoa nimellä "kuiskaaja". Ei mitään vaikutusta. Raimolla kun on huono kuulo, niin hän joutuu siksi puhumaan kovaan ääneen, että tietää mitä itse puhuu. Toki oli meillä Raimon järjestämät mölkkykisat palmuaukiolla, jotka olivat taas suuri mene(s)tys. Minäkin pärjäsin aluksi hyvin, mutta doping pelin aikana tuhosi urani. Sen muistan, että Krisu voitti ja minä olin neljäs. Rivieran baarin kirjahyllyssä on muuten mölkkypussi, jos joku haluaa pelata. Tänä vuonna en paljoa päässyt irtautumaan Rodoksen "bermudan neliöstä" , mutta sain sentään luuni Rodinin puistoon ja Kalitheaan. Rodinin puisto on kuin ihmamaa Oz. Siellä lepakot liitelee, apinat hyppii puusta toiseen ja Tarzan tulee moikkaamaan leijonan kanssa. Vai olikohan tuo krapulaisen houreita? Kuitenkin siellä olin Juuson, Jarin ja Tarmon kanssa. Se on viihtyisä ja viileä keidas kaupungin sisällä jokineen ja romanttisine keppisiltoineen. Ja Kalithea. Ketä meitä oli siellä? Minä, Juuso, Repa, Ana, Mia ja Matti, Päivi ja Eija sekä Hurulan pariskunta. Ai niin ja Arska. Reissu oli niin idyllinen, että tästä ei voi sanoa edes mitään vitsikästä. Paitsi itsestäni, vaikka olen käynyt paikalla monituisia kertoja, en ensin löytänyt vessaa, joten pissasin "in nature", jonnekin sinne kulmille. Ah, tätä vallattomuutta ja tekojen vapautta. Tuomitkaa se, joka syntiä tekee, älkää sitä, joka hymyilee nähdessään valon. Minäkin olen vain ihminen. Haluan myös esittää erään kiitoksen, eli turkulaiset ystäväni lisääntyivät paikalla ollessani. Siis tarkoitan, että heitä tuli lisää. Voi perkele. Eli tahdon kertoa kiitokseni uusille ystävilleni Melina ja Kari Mondolinille siitä, että sain tutustua tähän hienoon pariskuntaan. Muutenkin olen saanut Turusta vain hyviä tuttavuuksia vuosien varrella. Toivottavasti saan nähdä teidätkin syksyllä, kun tulen taas käymään Turussa.

"Mitähän toi Rampo oikeen höpöttää? No mä kattelen muualle, ehkä se ei noteeraa."

Oikein hyvät ystäväni Mia ja Matti. Vietinkin heidän kanssaan äskettäin antoisia lomanjälkeisiä hetkiä Anan, Sarin ja Miskan luona, kun tämä nuoripari oli siellä vierailulla.

Ana, Minä, Kari ja Anne. Yllättäen satuimme kaikki olemaan samassa baarissa samaan aikaan. Siellä oli joku suomalainen tikkakisa juuri meneillään. Anteeksi häiriömme. Näyttää siellä olevan Petekin taustalla. Miten eksyikin sinne.

Riviera hotellin talonmies Tarmo tomerana. Talkkari Tarppa siinä esittelee minimaalisia viinavarastojaan. Vaikka tuo Underberg pullo on pieni, on siinä pahaa makua isonkin pullon edestä.

Mia sai kisun ystäväkseen Kalitheassa ja varmaankin miettii tuossa, että veisikö sittenkin tämän kotiin Matin sijasta.

Täällä Kallitheassa on jopa näin ihania ouzon lantrinkilähteitä. Koska vuosikausia olen uinut ainoastaan välimeressä, on tämä makea vesi siis uimakelvotonta. Mutta mukiin? Yes sir, ouzon kanssa!

Mölkkyturnaus palmuaukiolla. Heittovuorossa tuleva voittaja Krisu. Pelialusta voisi olla toki hiekkakenttä, mutta ehkä tuo aurinko, palmut, Rodos ja pussijuoma vähän kompensoivat puutetta.

Jari sai Arskalta lahjaksi panosvyöllisen Underberg patruunoita. Noilla onkin hyvä taistella krapula-aamuna mörköjä vastaan.

Sanonpahan vain, että tässä on yksi hienoimmista tuntemistani ihmisistä. Iso mies, iso käsi ja vielä isompi sydän. Kotoisin Turusta.

Aamupäivän viettoa hotellimme altaalla. Tuolit ja pöydät ovat hyvässä järjestyksessä. Eli Raimo ei ole vielä paikalla.

Janne, joka muutti tietämättään nimensä Tarmoksi ja heräsi eräänä aamuna Lasaruksena. Rakkaalla lapsella on toki monta nimeä, mutta en nyt ala tässä selvittämään kaikkien nimien taustaa. Kertomus vaatisi aivan oman sivustonsa.

Juusoa paleltaa. "Miksi meninkään heittämään talviturkkini tuohon altaaseen". Keskellä pasteeraa Jussi L. Helsingin herra. Mies, jota kamakit kavahtaa ja portieerit pokkaa. Olen kuullutkin usean kreikkalaisen valittavan, että tuo mies tulee tänne viemään meidän naiset ja työpaikat.

Olin Rodoksen kansainvälisissä euroviisukilpailuissa kutsuvieraana ja tuttuun tapaan pokkasin skaboista ykköspalkinnon. Outoa oli se, että nimmareita ei kukaan pyytänyt voittoni jälkeen. En mä olis kyllä antanutkaan.

Reflectionin Jaanan kanssa mentiin lomaromanssin päätteeksi naimisiin. Santtu voi todistaa, koska oli hääkuvaajana. Yhteinen rakkauden matkamme oli kuitenkin kuoppainen, eikä vaimoni suostunut luovuttamaan palkkaansa minulle, perheen pääosakkaalle, joten erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä. Toki tulen vaatimaan ex-vaimoltani takaisin kaikki myötäjäiset, eli n. 200 frappejuomaa viiden tähden metaxalla. Ensikesänä ajattelin aloittaa suhteemme uudelta pohjalta, mutta toki minun pitää keskustella hänen nykyisen aviomiehensä kanssa ensin ja sopia pienistä yksityiskohdista.

Kuinka se onkin niin, että aina kun mennään puistoon, on mukana pussikaljaa. Jari koettaa etsiä katseellaan sitä Rodinin puiston kuuluisaa kukkuvaa käkeä, vaikka hänen tarvitsisi vain kääntää katseensa vasemmalle. Pyryharakkanakin tunnettu Tarmo Lasarus vaitonaisena keskellä. Juuso ihmettelee laitimmaisena, että joko se lonkero loppu. Juurihan me tähän istahdettiin.

On todella vaikuttavaa todeta, kuinka taiteellisia tatuointeja voidaan tänäpäivänä tehdä jopa Rodoksella. Ja edullisesti. Tämäkin Janne Tarmo Lasaruksen ihotaideteos oikeaan käsivarteen ei maksanut kuin 1600 euroa. Kuvat kannattaakin ottaa nahkaansa tuossa heinäkuun loppupuolella, kun on muutenkin alennusmyyntiaika.

Tässä vielä otos hääjuhlistamme. Jaana on pukeutunut morsiammelle tyypilliseen valkoiseen huntu asuun. Oikea käsi valmiina lyöntiasennossa palleaani kohti. Huomatkaa myös vasen käsi sensuellisti nyrkissä, joka pitää minulle kuuluvaa päivän palkkaa. Itse olen pukeutunut ilmastoon tyypillisesti rentoon casual asuun. Punaiset golfhousuni ja Sampolta saamani paita tuovat kuvaan mukaan tuulahduksen kaakkois aasian pirteää elämänmakua. Hääyötä emme ehtineet kuitenkaan kunnolla viettämään, koska eroprosessi oli juuri silloin kiihkeimmillään. Lauluduo Joukon ja Kostin sanoin: Vain muisto jää.

Kreikkalainen putkimiehen toimi on taitoa ja etenkin mielikuvitusta vaativa ammatti. Tämäkin vesijohdon veto sandaalinpesu kraanalle vaatii suunnatonta antaumuksellisuutta ja kekseliäisyyttä, että saadaan se EU:n rahoittamaksi.

Kenkä- Jussi työssään yhä vaan. Tämä vanha kreikkalaismies olkoon esimerkkinä ahkerasta ja rehdistä tavallisesta kreikkalaisesta. Hänen eläköitymisaikansa kohoaa vuodella joka kesä. Mutta Jussi ei valita.