 |
|
|
 |
|
Albumi
Pieni maakuntakirjasto heti hotellihuoneeni oven takana. Siis käytävän puolella. Tulihan tuosta usea suomenkielinen kirja luettua. Kreikankieliset jätin rauhaan. Ruotsinkielisiä luin vessassa. Vähän kovaa oli se paperilaatu pyyhkimiseen.
Naapurihotellin suunnittelija on ilmeisesti vannoutunut ouzon ystävä, kun oli unohtanut piirtää oviaukot parvekkeille. Parveke partyille täytyy olla tosi kova hinku tuossa hotellissa, jos aikoo sellaiset pitää.
Näkymä parvekkeeltani vasempaan kintaaseen. Tällainen uloke, eli huoneeni jatke, oli muutenkin minulle aika uusi kokemus. (vrt. aikaisempi tuomioni Marie vankilassa).
Jouni tuntuu miettivän: "ei jumalauta, onko tämä taas tätä!"
Olen tässä erään merisiilin kyydissä matkalla laivayhtiön matkatoimistoon. Kävimme siis varaamassa Jounin kanssa Chalkin risteilyn 23 henkilölle ja saimme kuulla, että kaikkien nimet on saatava lippuihin. Eihän me kaikkien lähtijöiden nimiä muistettu tietenkään. Alettiin siinä sitten pitämään ristiäisiä ja matkalla olikin jälkeenpäin huomattava määrä suomalaisia merkkihenkilöitä. Taisi joku Kekkonenkin olla merellä.
Välitöntä tunnelmaa Albatrossissa. Anita seuraa kun Ari puhuu. Ja pojat kuuntelee.
Riviera hotellini allasalue eli virvoittavat vedet. Perimätieto kertoo, että tämän altaan vedellä on parantavia vaikutuksia. Se on ikäänkuin nuoruuden lähde. Tänä kesänä allas vetikin reunoilleen sankoin joukoin vammaisia, invalideja ja muutoin itsensä loukanneita ja sairaita ihmisiä siinä määrin, että alettiin jo epäillä veden parantavaa vaikutusta. Huoli kuitenkin hälveni baarimikko Janniksen lääkinnällisten kykyjen ansiosta. Kaikkihan tietää, että Janniksen yleisin lause on: "seuraava potilas!".
Tontti on vallattu ja paalutettu. Rantamyyjätkin kiertävät paikan kaukaa tietäen, että nuo alemman keskiluokan edustajat eivät mitään osta. Joku heistä saattaa joskus tulla liian lähelle ja silloin korotamme äänemme huutaen: "fantabiracola smirnoff cigarets and seksi!". He eivät koskaan voi tarjota enemmän kuin mitä meillä on.
Sirpa on juuri kuullut huhun, että tähän pöytään ei muka enään tarjoilla.
Tyytyväisiä ihmisiä Chalkin saarella. Tämä paikka on lintukoto. Tänne palaan.
Ana, Miska ja Sari. Lomani olisi ollut paljon mitäänsanomattomampi ilman heidän paikallaoloaan. Heidän matkatoimistonsa meni konkurssiin joitain päiviä ennen tänne lähtöä, mutta silti he saivat itsensä paikalle. Vaiva oli sen arvoinen. Ihmisen pitää mennä sinne, missä ystävät on. Ja halauksista ei ollut pulaa.
Paras asento Lenkkerin Jussille. Tässä positionissa ei voi tapahtua mitään vammautumisia. Vaikka ainahan voi tippua tuolilta. Varo Jussi, kaakeli on kova vastustaja.
Lepopäivä tontilla. Akvaarion meribiologit kävivät ottamassa meistä näytteitä, koska epäilivät meidän ajautuneen merivirtojen mukana suomenlahdelta. Jouduin oikaisemaan heitä toteamalla, että osa on kyllä Turun saaristosta ja yksi perämereltä Tornion rantavesistöstä.
Ystäväni Jouni perheineen saapuu kohteeseen. Siskonsa Mimmi on tässä vaiheessa vielä arka ja lymyilee tolpan takana, mutta kyllä se siitä sitten myöhemmin riehaantui.
Kari, Nuppu, Reka ja Mimmi. Tyypillinen turkulainen seurue. Kolme miestä ja yksi nainen. Olemme juuri tulleet mitäänsanomattomalta lasipohja veneretkeltä. Emme muista matkalta oikein mitään, mutta eipä siellä montaa ahaa-elämystä koettukaan.
Tornion Jouni toimettomana kädet täynnä tavaroita ja me muut huokaisemme helpotuksesta. Asianomaiset tietää miksi. Oikeasti Jouni on sydämellinen ja herkkä ihminen ja on parhaimpia kavereitani. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna.
Reka voitti tikkakisan suvereenisesti. Ja sai vielä kaulaliinan, ettei tule kylmä harhaillessa öisiä kujia.
Jarin kanssa olemme hiomassa tietokilpailu kysymyksien lopullisia sanamuotoja. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Jarin joukkue on ollut usein voittajamarginaalissa. "No harvakseen noita voittoja on tullut. Ehkä muutama per kesä", kommentoi tähän Jari, vaatimattomalla tavallaan.
Sampo koittaa udella Jannelta, että mistä hän on kotoisin. Mutta Janne ei kerro.
Trafficin paikallislääkäri tuli leikkaamaan Katajan varpaankynsiä, mutta ehdotti radikaalimpaa ja pysyväisluonteista toimenpidettä. "Minä voin leikka koko varvas pois. Ei enää onkelma varpaankynsi".
Kuva on otettu Rodoksen Day Care Centerissä, jossa Jouni R. Kataja niin usein valvoo pitäen huolta pienokaisista. Kuka vielä väittää, ettei Rodos olisi lapsiystävällinen lomakohde.
Tää on tätä. Tää on niin tätä.
Autonvuokraus on tänäpäivänä edullista Rodoksella. Vaikkakin rintataskuun vuokraajalle kuuluu pistää kymppi "hyvästä palvelusta". No mikä ettei. Sehän menee veroihin.
Maailman paras Tuija sekä hänen tunnetun maailmankaikkeuden sympaattisin ja mukavin poikansa Henri. Tähän pyhään kolminaisuuteen kuuluu myös edellämainittujen ikonien lisäksi Tuijan tytär ja Henrin sisko...enkeli nimeltä Pauliina. En voi sanoin kuvailla tuon nuoren seireenin hehkeyttä ja silmien kimallusta. (vaikka juuri teen sen). Myös heidän vuokseen jaksan tulla Rodokselle aina uudelleen.
Kyllä on niin mairea hymy isällä ja pojalla kun aurinko paistaa. Ja mikä on ollessa. Ilman paitaa keskellä kesää parvekkeella. Tästähän saisi suomessa jo sakot. Minäkin myhäilen tyytyväisyydestä, mutta sitä ei huomaa, kun otan juuri huikkaa.
Palvelu Trafficissa, rodoksen Medical Health Centrissä, ei rajoitu pelkästään kynsien- ja lastenhoitoon, vaan siellä saa myös henkilökohtaista humalahakuista opastusta suoraan tippapullosta. Tässä trendikkäästi pukeutunut hoitohenkilökunta auttaa herraa, jonka suu on päässyt kohtalokkaasti kuivumaan.
Rodoksen valiotiimi valmiina mitä uskomattomimpiin offensiiveihin. Minä äärivasemmalla, sekä vieressäni ja äärioikealla turkulainen dreamteam, eli samanmunaiset kaksoset Janne ja Jari. Heidän välissään, pitäen valjaksissa näitä villiintyneitä oreja, oppi-isämme Jouni R. Kataja.
Mairea hymynkare huulillaan hän kauhoo lämpimiä välimeren vesiä Chalkin saaren kirkkaissa, turkoosin sävyisissä vesissä, antaen pienen laineenkareen nousta uhmakkaalle leualleen. Kaiken tämän nykyajan puurtamisen ja hektisyyden keskellä, on hänellä hetki aikaa itselleen. Vanhus ja meri, Hemingwayta lainatakseni, tässä yhdistyy kaksi vanhaa elementtiä: pohjoismaalainen jäyhyys ja välimeren rantavesi, johon laskee kreikkalainen ystävällisyyden ja lempeyden joki. Tästä syntyy onnellinen ihminen. Minä olen. Minä elän.
TERVEHDYS!
Olen taas päässyt
Rodokselta hyvin ansaitulle lomalle 11 kuukaudeksi suomeen. Joku
voisi varmaan väittää päinvastaista, mutta jos olet ystävieni
kanssa tuolla saarella 4 viikkoa, niin voin sanoa, että se käy
työstä. Ja pekkaspäivistä ei ole tietoakaan. Jo lentokentällä
suomessa tapasin monia ystäviäni, jotka olivat menossa samaan
kohteeseen kanssani. Jälleennäkeminen oli tietysti riemuisa, mutta
hymy hyytyi, kun ostimme paukut terminaalista. Mielettömiä hintoja
jostain drinksusta! Samalla hinnalla saa Rodokselta pari pulloa
viinaa, enkä minä edes
maksa niistä mitään. No sitten
koneeseen. Käytin taas hyväksi koeteltua keinoa, eli pitää
odottaa, että minua kuulutetaan saapuvaksi suihkariin. Siinä
vaiheessa kone ei ole vielä edes lähdössä, mutta kaikki
matkustajat istuvat paikoillaan ja minä saan kävellä esteettä
paikalleni. Nice job. Hotellikohteeseemme Rodoksen kentältä
saavuimme tietysti ystäväni Henkan kanssa taksilla, kuten alempaan
keskiluokkaan kuuluvien immeisten tuleekin tehdä, emmehän toki
halua viestittää Rivieran Jannikselle, että meillä mitään rahaa
olisi mukanamme. Alakerran piikki toimi moitteettomasti. Saatuani
huoneen, vaihdoin heti baari-asun päälle ja lähdin moikkailemaan
paikallisia alkuasukkaita. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että 4
päivään en edes tiennyt mihin päin parvekkeeni osoittaa.
Viidentenä päivänä menin parvekkeelle ja huomasin sen olevan
merelle päin. Ihan kiva. Tuo viikonloppu ja seuraava alkuviikko
meni aika sumussa, ehdin jopa teettää itselleni räätälillä
mokkanahka takin. Sittemmin jo saapui samaan hotelliin keskiviikkona
Turun edustusryhmä, Jari ja Janne. Tahtomattani ajauduin kuitenkin
heidän vaikutuspiiriinsä. Kai siinä viikko meni ihan
törpötellessä. Toki takkini hain ja maksoin sen siinä
ohessa. Se on kiva, kun kreikkalaisessa
nahkatakkikaupassa istutetaan mukavaan nojatuoliin ja tuodaan
tuhkakuppi eteen ja tarjoillaan ouzoa. Niin ne kaupat syntyy. Loma ei
kuitenkaan mennyt täysin hörpöttelyksi, vaan kävimme myös
tutustumassa Chalkin saareen. Siellä me 23
ystävää jakauduimme kahteen osaan.
Minä ja kuusi muuta ystävää menimme Art hotellin
vieraanvaraiseen huomaan ja loput porukasta menivät johonkin toiseen
alempiarvoiseen rantaan. Voisin sanoa, että me valitsimme oikein
kohteemme. Paikalla oli vain kokki ja tarjoilija. Asiakkaina vain
me. Otimme siinä oluet ja kokki lähetti meille ison laarin
maistiaisia kaikenlaisista kreku ruuista. Söimme tämän altaallisen
tyhjäksi, jonka jälkeen totesimme, että tämmöstä lisää.
Tilasimme vielä pariin otteeseen isommat pellit näitä herkkuja,
sekä joimme useat oluet plus erinäisiä drinkkejä. Lasku oli
lopulta 98 euroa seitsemältä henkilöltä. Erittäin edullista.
Tarjoilija vielä tarjosi kyydin satamaan Jounille
moottoripyörällään, kun Jouni sitä ehdotti. Kreikkalaisten
taloudenpidosta voidaan olla montaa mieltä, mutta
ystävällisyydestään he eivät tingi. Jos käyt Kreikassa yhden
kerran, saat normaalia palvelua. Jos käyt siellä toisen kerran, he
muistavat sinut ja saat yltäkylläistä palvelua. Kun menen
tuuliselle rannalle makoilemaan, käyn usein Cactus-hotellin vieressä
olevan kioskin kautta ostamassa vettä (jos olen unohtanut täyttää
vesipullon huoneessani) ja Assos askin tupakkaa. Toisinaan mies
kioskissa sanoo, että ei se vesi mitään maksa: "tipota".
Tämä ei ole ystävällisyyttä eikä alennustarjouksia. Tämä on
kaveruutta. Jos oikein hakemalla haetaan negatiivisia asioita
Rodokselta, niin voisin sanoa, että siellä en saanut pakuriteetä
eikä Hiljainen Raimo ollut paikalla. Hän tuli sitten myöhemmin.
Toivottavasti baarinpitäjät ymmärtävät häntä. Siis
kieliopillisesti. Omasta mielestäni loma Rodoksella ei ole
täydellinen, ellei Raimo ole järjestelemässä sitä. (lat. huom.
mölkkykisa). Mandrakin satamassa kävimme erään turkulaisseurueen
kanssa lasipohjaveneellä piipahtamassa redillä. Se siitä.
Ihmettelette varmaan, miksi en kerro enempää tapauksesta. Siksi,
koska mitään kerrottavaa ei ole. Jos haluat viettää rauhallisen
merimatkan ja olla ajatuksiesi kanssa yksin, niin maksa 10€ ja
lähde lasipohjavene retkelle. Oikeastaan veneen lipunmyyjän
kuuluisikin ilmoittaa alukseen tunkeutujille, että ” hajaantukaa,
täällä ei ole mitään nähtävää”. Traffic Barin vuotuiset
tikkakisat sujuivat odotuksien mukaan, eli minä olin taas
loppukilpailussa mukana. Tämä johtuu siitä, että yksi jo
alkuerissä pudonneista pääsee Lucky Loserina heittämään
finaalissa. Arvonta tapahtuu pyytämällä ohikulkevia ruotsalaisia
näyttämään sormella jotain nimeä listalta. Jo toisen kerran
svedut valitsivat minut! Arvatkaa vaan paljonko multa menee rahaa
kaikkien ruotsalaisturistien lahjomiseen siellä joka vuosi! Jouni R.
Katajan kotisivulla varmaan tarkempaa tietoa kisan yksityiskohdista.
Linkki Jounin sivulle löytyy luonnollisestikin tuolta sivujeni
”Linkit” kohdasta. Tietokilpailuja Albatros baarissa pidin 3 kertaa. Kaikki
kysymykset olivat voittajien mielestä erinomaisia, vaikka
hävinneistä jotkut kyseenalaistivat valmiuteni kysyä moisia
kysymyksiä. Kyseenalaiset henkilöt olivat ehkä väärällä
saarella kysyessään minulta kysymyksistäni. Kysymys kuuluukin:
Olisiko heidän pitänyt olla samaan aikaan turkkilaisessa
vankilassa. Siellä saa pamppua ensin ja kysytään vasta sitten.
Anan perheelle pidin myös pienimuotoisen saarikierroksen ajellen
Fiat merkkistä polkuautoa. Kävimme erinäisissä tunnetuissa
kohteissa, mutta tärkein paikka taisi olla Lidl, jossa ostoksien (n.
5 kassia) edullisuuden tähden tuli varmaan autonvuokrakin kuitattua.
Ainakin, jos vertaa kaupungin minimarkettien hintatasoon. En voi
tässä kyllin kiittää kaikkia ystäviäni, joita kohtasin matkan
aikana. Kiitos myös vieraille, jotka saapuivat perinteisille
synttäreilleni ja kiitos lahjoista. Jotkut lahjat oli varmaan
annettu ketunhäntä kainalossa, koska niistä tuli krapula. Monia
asioita jäi taas tänä kesänä tekemättä, mutta jäähän sitten
ohjelmaa ensi vuodelle. Ensi kesän yksi tapahtuma voisi olla
useampipäiväinen istahtaminen Chalkin saaren Art hotellin
terassille. Mutta siitä myöhemmin. Kiitos vielä rakkaat ystävät.
Ilman teitä en varmaankaan olisi viettänyt näitä kaikkia kesiä
yhteisellä saarellamme. En ikinä unohda teitä. En ikinä.
Pieni maakuntakirjasto heti hotellihuoneeni oven takana. Siis käytävän puolella. Tulihan tuosta usea suomenkielinen kirja luettua. Kreikankieliset jätin rauhaan. Ruotsinkielisiä luin vessassa. Vähän kovaa oli se paperilaatu pyyhkimiseen.
2
Naapurihotellin suunnittelija on ilmeisesti vannoutunut ouzon ystävä, kun oli unohtanut piirtää oviaukot parvekkeille. Parveke partyille täytyy olla tosi kova hinku tuossa hotellissa, jos aikoo sellaiset pitää.
1
Näkymä parvekkeeltani vasempaan kintaaseen. Tällainen uloke, eli huoneeni jatke, oli muutenkin minulle aika uusi kokemus. (vrt. aikaisempi tuomioni Marie vankilassa).
Jouni tuntuu miettivän: "ei jumalauta, onko tämä taas tätä!"
1
Olen tässä erään merisiilin kyydissä matkalla laivayhtiön matkatoimistoon. Kävimme siis varaamassa Jounin kanssa Chalkin risteilyn 23 henkilölle ja saimme kuulla, että kaikkien nimet on saatava lippuihin. Eihän me kaikkien lähtijöiden nimiä muistettu tietenkään. Alettiin siinä sitten pitämään ristiäisiä ja matkalla olikin jälkeenpäin huomattava määrä suomalaisia merkkihenkilöitä. Taisi joku Kekkonenkin olla merellä.
2
Välitöntä tunnelmaa Albatrossissa. Anita seuraa kun Ari puhuu. Ja pojat kuuntelee.
Riviera hotellini allasalue eli virvoittavat vedet. Perimätieto kertoo, että tämän altaan vedellä on parantavia vaikutuksia. Se on ikäänkuin nuoruuden lähde. Tänä kesänä allas vetikin reunoilleen sankoin joukoin vammaisia, invalideja ja muutoin itsensä loukanneita ja sairaita ihmisiä siinä määrin, että alettiin jo epäillä veden parantavaa vaikutusta. Huoli kuitenkin hälveni baarimikko Janniksen lääkinnällisten kykyjen ansiosta. Kaikkihan tietää, että Janniksen yleisin lause on: "seuraava potilas!".
1
Tontti on vallattu ja paalutettu. Rantamyyjätkin kiertävät paikan kaukaa tietäen, että nuo alemman keskiluokan edustajat eivät mitään osta. Joku heistä saattaa joskus tulla liian lähelle ja silloin korotamme äänemme huutaen: "fantabiracola smirnoff cigarets and seksi!". He eivät koskaan voi tarjota enemmän kuin mitä meillä on.
Sirpa on juuri kuullut huhun, että tähän pöytään ei muka enään tarjoilla.
Tyytyväisiä ihmisiä Chalkin saarella. Tämä paikka on lintukoto. Tänne palaan.
1
Ana, Miska ja Sari. Lomani olisi ollut paljon mitäänsanomattomampi ilman heidän paikallaoloaan. Heidän matkatoimistonsa meni konkurssiin joitain päiviä ennen tänne lähtöä, mutta silti he saivat itsensä paikalle. Vaiva oli sen arvoinen. Ihmisen pitää mennä sinne, missä ystävät on. Ja halauksista ei ollut pulaa.
Paras asento Lenkkerin Jussille. Tässä positionissa ei voi tapahtua mitään vammautumisia. Vaikka ainahan voi tippua tuolilta. Varo Jussi, kaakeli on kova vastustaja.
2
Lepopäivä tontilla. Akvaarion meribiologit kävivät ottamassa meistä näytteitä, koska epäilivät meidän ajautuneen merivirtojen mukana suomenlahdelta. Jouduin oikaisemaan heitä toteamalla, että osa on kyllä Turun saaristosta ja yksi perämereltä Tornion rantavesistöstä.
4
Ystäväni Jouni perheineen saapuu kohteeseen. Siskonsa Mimmi on tässä vaiheessa vielä arka ja lymyilee tolpan takana, mutta kyllä se siitä sitten myöhemmin riehaantui.
1
Kari, Nuppu, Reka ja Mimmi. Tyypillinen turkulainen seurue. Kolme miestä ja yksi nainen. Olemme juuri tulleet mitäänsanomattomalta lasipohja veneretkeltä. Emme muista matkalta oikein mitään, mutta eipä siellä montaa ahaa-elämystä koettukaan.
Tornion Jouni toimettomana kädet täynnä tavaroita ja me muut huokaisemme helpotuksesta. Asianomaiset tietää miksi. Oikeasti Jouni on sydämellinen ja herkkä ihminen ja on parhaimpia kavereitani. Toivottavasti näemme taas ensi vuonna.
1
Reka voitti tikkakisan suvereenisesti. Ja sai vielä kaulaliinan, ettei tule kylmä harhaillessa öisiä kujia.
Jarin kanssa olemme hiomassa tietokilpailu kysymyksien lopullisia sanamuotoja. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Jarin joukkue on ollut usein voittajamarginaalissa. "No harvakseen noita voittoja on tullut. Ehkä muutama per kesä", kommentoi tähän Jari, vaatimattomalla tavallaan.
Sampo koittaa udella Jannelta, että mistä hän on kotoisin. Mutta Janne ei kerro.
2
Trafficin paikallislääkäri tuli leikkaamaan Katajan varpaankynsiä, mutta ehdotti radikaalimpaa ja pysyväisluonteista toimenpidettä. "Minä voin leikka koko varvas pois. Ei enää onkelma varpaankynsi".
Kuva on otettu Rodoksen Day Care Centerissä, jossa Jouni R. Kataja niin usein valvoo pitäen huolta pienokaisista. Kuka vielä väittää, ettei Rodos olisi lapsiystävällinen lomakohde.
2
Tää on tätä. Tää on niin tätä.
Autonvuokraus on tänäpäivänä edullista Rodoksella. Vaikkakin rintataskuun vuokraajalle kuuluu pistää kymppi "hyvästä palvelusta". No mikä ettei. Sehän menee veroihin.
1
Maailman paras Tuija sekä hänen tunnetun maailmankaikkeuden sympaattisin ja mukavin poikansa Henri. Tähän pyhään kolminaisuuteen kuuluu myös edellämainittujen ikonien lisäksi Tuijan tytär ja Henrin sisko...enkeli nimeltä Pauliina. En voi sanoin kuvailla tuon nuoren seireenin hehkeyttä ja silmien kimallusta. (vaikka juuri teen sen). Myös heidän vuokseen jaksan tulla Rodokselle aina uudelleen.
Kyllä on niin mairea hymy isällä ja pojalla kun aurinko paistaa. Ja mikä on ollessa. Ilman paitaa keskellä kesää parvekkeella. Tästähän saisi suomessa jo sakot. Minäkin myhäilen tyytyväisyydestä, mutta sitä ei huomaa, kun otan juuri huikkaa.
Palvelu Trafficissa, rodoksen Medical Health Centrissä, ei rajoitu pelkästään kynsien- ja lastenhoitoon, vaan siellä saa myös henkilökohtaista humalahakuista opastusta suoraan tippapullosta. Tässä trendikkäästi pukeutunut hoitohenkilökunta auttaa herraa, jonka suu on päässyt kohtalokkaasti kuivumaan.
Rodoksen valiotiimi valmiina mitä uskomattomimpiin offensiiveihin. Minä äärivasemmalla, sekä vieressäni ja äärioikealla turkulainen dreamteam, eli samanmunaiset kaksoset Janne ja Jari. Heidän välissään, pitäen valjaksissa näitä villiintyneitä oreja, oppi-isämme Jouni R. Kataja.
1
Mairea hymynkare huulillaan hän kauhoo lämpimiä välimeren vesiä Chalkin saaren kirkkaissa, turkoosin sävyisissä vesissä, antaen pienen laineenkareen nousta uhmakkaalle leualleen. Kaiken tämän nykyajan puurtamisen ja hektisyyden keskellä, on hänellä hetki aikaa itselleen. Vanhus ja meri, Hemingwayta lainatakseni, tässä yhdistyy kaksi vanhaa elementtiä: pohjoismaalainen jäyhyys ja välimeren rantavesi, johon laskee kreikkalainen ystävällisyyden ja lempeyden joki. Tästä syntyy onnellinen ihminen. Minä olen. Minä elän.
5
Lisätietoja Tykkään
| |
|
|
|
|